6 :: honey, i think i need a vacation

piiiiiitkään aikaan en oo päivittäny, mutta nyt palkitsen odotuksen 49 kuvalla \o/ .. okei, ei se nyt niin hieno summa oo mut mulle se on suht paljon kuitenki. :------)




Päivä päätty Cleven mukaan täydellisesti. Kaksikko makoili treffien päätteeks sängyllä, jutustellen, nauraen ja toisiaan syleillen, kunnes Cleve tuli lähelle Oliveria ja kuiskas: "Ootsä valmis?"
Oliver nyökkäs ja nielas ja hitaasti kaksikko katosi peiton alle.



Aamun sarastettua Oliver läks Harriseilta levee hymy huulillaan.



Ja palas myöhemmin päivällä, iiso kukkakimppu kädessään. Awwwww on se söpö.



Aaawwww. Cleve sulla on ihana miess. Cleve? Kuuleksä? "... Mhä? Aa, siis joo. On. Ihana. :)))" Jossei kelpaa ni mulle sen voi aina antaa, vinkvinks.



Jesssss, musa-alalta töitä! Nymme Cleve lähetään nousuun sillee viummmmm! Ehkä susta tulee sittenki rokkijumala! .. Sitten ku oot kuuskymmentä. No, tää naapurusto on muutenki outo ni ei ny kuuskytvee rokkijumala erotu joukosta yy~htään. Vai mitä? "... Anteeks?" Just niin!



:-------DD tein mielenkiintoisen löydön takapihalta! Älkää kysykö kauan se on ollu tossa, se on kiellettyä. Koska mua nolottais liikaa asdf.



"Rakas Cleve,
En koskaan tiennyt että kaksi simiä kuten me
voisivat viettää niin onnellisia tunteja
Jokainen sekunnin kauniin muisto
tuoksuu suloisemmalta kuin nämä kukat
Oliver"
... *hukkuu nenäliinakasaan* Kuinka söpöö! :::( MARRY HIM! "... Eiköhä toi oo vähän aikasta? Eihä täällä ees sallita homoavioliittoja." Muutetaan Meksikoon! .. Saaks Meksikossa miehet mennä naimisiin keskenään? "KVG."



Myöhemmin, noin yhdeltä yöllä Cleve sai itkuisen puhelun. "Mä... Mä en voi asua täällä. Mulla ei oo mitään paikkaa minne mennä... Mulla on kylmä..."
Cleve kuunteli järkyttyneenä. "Oli? Oliver? Ootse sä?"
Puhelimen toisesta päästä kuulu vaimeeta niiskutusta: "Joo..."
Cleve puri huultaan ja katteli ympärilleen. "Tuu tänne, sä voit asua täällä. Ei sun tarvii koko loppuelämääs jos et halua, mut ees sen ajan et pääset takas jaloilles."
Oliver niiskaisi ja ääni väristen sano: "Ootsä ihan varma?"
"Satavarma."
"Mä tuun sinne."



Heti kun Oliverin hahmo tuli horisonttiin, Cleve juoksi tämän luo ja kaappasi pojan syleilyynsä. Tällä oli mukanaan kaks suht pientä matkalaukkua ja pienet kyyneleet vieri alas pojan poskia.
Cleve upotti kasvonsa Oliverin tukkaan ja piteli tätä sylissään. "Mitä tapahtu?"



Oliver ei sanonu mitään, hengitti raskaasti ja vaikeesti.
"Oli?" Cleve kuiskas pehmeesti ja silitti pojan selkää. "Mitä tapahtu?"
Oliver nielas ja keräs itteään ja kuiskas sitten: "Mä selitän sulle sisällä. Anteeks että mä vaivaan sua tällä tavalla, tää on niin väärin. Mä... En vaan tienny mitä muutakaan oisin tehny."
Cleve pudisti päätään. "Sä teit just oikein. Älä pyydä yhtään anteeks. Tuu, mä otan meille varastosta pari pulloa viiniä." Oliver hymyili pienesti ja Cleven kanssa yhteisvoimin kantoi laukut sisään.



Sisällä Cleve ja Oliver istahtivat sohvalle. "Kerro mulle, mitä tapahtu", Cleve pyysi ja tarttui Oliverin käteen tämän alkaessa tärisemään.
Oliver katto aluks muualle, mut kohtas vihdoin Cleven katseen. "Mä menin kotiin ja kaikki oli aluks hyvin. Mä olin tosi... onnellinen. Ja mä tajusin, etten pysty nauttimaan elämästäni jos mä en kerro mulle läheisille ihmisille totuutta. Mä halusin et ne hyväksyis mut tällasena, homona. Minuna. Mä kutsuin mun vanhemmat mun luo ja istutin ne alas." Oliver vaikeni äkisti. Se vaikutti jotenki nolostuneelta. "Ja mä kerroin, että mun sydämen on vieny 27-vuotias mies."
Cleven sydän pompahti kurkkuun ja tämä yritti katsoa Oliveriin, mutta tuns olonsa jokseenkin kiusalliseks.
"Mun faija veti himmeet pultit. Se sano, et mä oon pilannu niiden perheen, suvun maineen. Että mä oon epäonnistunu ihmisenä ja ne kasvattajina. Mun mutsi itki ihan saatanasti - mä en oo koskaan nähny vastaavaa." Oliverin ilme synkkeni. "Ja sitten ne lähti ja mun faija sano, et jos se enää koskaan näkee mun naamaa, se tappaa mut."



Cleve kuunteli järkyttyneenä, vaienneena. "Eihän... Eihän toi oo oikein! Ei kukaan vanhempi voi olla tollanen..." Cleve puri huultaan ja huomas puristavansa Oliverin kättä edelleen.



Cleve auttoi Oliverin syliinsä. "Mutta tiiätkö mitä", se kuiskas Oliverille hymyillen.
"No?"
"Sä oot nyt tässä, eikä ne enää koskaan nää omaa poikaansa. Ja parinkymmenen vuoden päästä ne katuu, ku ne näkee kuinka upean pojan ne päästi menemään."
Oliver nauraa hykers. "Cleve! Sä sitten osaat lohduttaa."
"Tää ei oo vielä mitään."






Oliver naureskeli itsekseen pitäessään Cleveä sylissään. "Cleve, mä taidan rakastaa sua."
Cleve nauro. "Mehän hädin tuskin tunnetaan. En mä tiedä ees mitä sä teet työkses - tai teetkö yhtään mitään."



"Mutta sillä ei oo kiire. Meillä on koko loppuelämä aikaa."
Oliver hymähti. "Anna mun kertoa jos sä haluat tietää. Eli mä oon freelance valokuvaaja, ihan hyvä semmonen. Rakastan valokuvaamista, se on mun juttu. Mun perheestä sä tiedätkin, Jehovan todistajia kaikki. Mut mä en vaan usko siihen. Ei kukaan vois kieltää tällasta, mikä tuntuu näin hyvältä." Oliver piti pienen paussin miettiäkseen mitä seuraavaks kertois. "Mulla on iso säästötili, jolla on tällä hetkellä 12,000 talletettuna. En vielä tiiä mihin käytän ne, ne oottaa vielä nostajaansa. Mun haaveena on aina ollu iso perhe, ei jättisuuri, mut semmoset neljä lasta ois aika asiallinen. Ja kolkyttusinaa lapsenlapsia."
Cleve nauroi. "No se nyt ei oo kovin tän hetkinen juttu."
Oliver vakavoitui. "Niin, ehkei. Mut mä varotan sua: pari vuotta ja mä nostan tän uudestaan esiin."
Cleve hymyili. "Nosta pois."



He halasivat toisiaan vielä tiiviisti ennen ku katosivat makkarin puolelle.



Oli kulunu kuukaus siitä kun Oliver oli taloon muuttanut ja tää oli leikannu tukkansakin ja vaihtanut vaatteet tyylikkäämpiin. Elämä oli kaksikolla tosi helppoa, turvallista. Kumpikaan ei edes harkinnut erikseen muuttamista, vaikka yhteenmuutto olikin ideana alunperin väliaikainen. Clevekin alkoi hitaasti myöntämään itselleen, että tosiaan rakasti Oliveria ja tunne oli molemminpuolinen. Ehkä odottaminen tosiaan palkitsee.



Olohuonekin oli päätynyt uuteen kuosiin. Teemavärinä oli vihreä ja se näky hyvin.



Kaikki ateriat syötiin aina yhdessä, jos toisella ei ollut nälkä, tämä tuli ainakin pöytäseuraksi.



Freelance valokuvaajana Oliverilla ei ollu paljoo töitä, joten silloin kun Cleve oli töissä, Oliver usein siivos paikkoja tai luki kirjoja.



Ja korjasi rikkoutuneet esineet niin, ettei korjaajaa tarttenu kutsua.



Clevelläkin meni hyvin työn saralla: ylennyksiä tuli ja raha virtas.



Töiden jälkeen Cleve usein hoisi Oliveriaan rakkaudella, joten koskaan mitään kränää työajoista ei tullut.

*KUVA KATOSI ANTEEKS >:*

Cleve oli myös alkanut epäilyttävästi lihomaan Oliverin muuton jälkeen. Hitaasti Cleven sixpack katosi ja sai tilalleen pienen kummun. Oliver aina sano, ettei huomannut eikä välittänyt, mutta Cleveä kyseinen häiritsi. Meidän pieni salaisuus tosin on, ettei herra mitään lihonu oo, raskaana se vaan on.



Oliver päätti järjestää yllätyksen Clevelle, toivoen että se sais herran mielikuvan ittestään "rumana ja lihavana gorillana" muuttumaan. Oliver käski Cleveä pakkaamaan laukut ja nopeesti ja ihmeempiä utelematta Cleve totteli.



Kun laukut oli kasassa ja kaksikko odotti oven eessä hakijaa, Cleve ei malttanut olla utelematta. "Oliver, mitä ihmettä sä oot nyt keksinyt?"
Oliver vain hymyili mysteerisesti ja sipaisi kädellään Cleven leukaa. "Kohta tiiät."



Samassa talon eteen kurvaskin taksi hakemaan kaksikkoa. Eikä se mikään tavallinen taksi ollu, se oli lentokonetaksi. "Ei oo totta! Tääki makso nyt sit hunajaa", Cleve marisi Oliverille, mutta Oliver vain myhäili.



Vastustelematta Cleve kuitenki suostu mukaan, tosin vasta sitten kun sai luvan pulittaa puolet kokonaissummasta. Taksissa kuitenki Cleveäki rupes hymyilyttämään - salaa tää oli just sitä mitä mies oliki kaivannut.



Varsinaisen lentokohteen Cleve sai kuitenki tietää vasta lentokentällä ja kun mysteeri paljastui Twikkii-lomasaareksi, johan riemu repes. Vielä enemmän Cleven sai hymyilemään rantahotelli, jossa kaksikko tulisi viettämään kaksi yhteistä yötä.





Sillä aikaa kun Cleve meni tutkimaan hotellia lähemmin (... kuselle), Oliver hoiti sisäänkirjauksen. Kalleimman ja kauneimman huoneen valittuaan kaksikko voisi huoletta luottaa siihen että palvelu olis vähintään kybän arvosta. Jos ei, ni löytyhän niitä toisiakin hotelleja. Mutta huone oli kyllä nätti.



Cleve päättikin heti testata huonepalvelua ja tilasi... Keittiömestarin salaattia?! Ilmeisesti mies ei halunnu luopua tiukasta dieetistään ees lomallakaan, mutta salaattia? Salaattia! Oliver-raukkakin kärsii.



Loppujen lopuks Oliver näytti ihan tyytyväiseltä sapuskaansa. Seura tekee kaltaisekseen, I suppose. Kaksikko hyväili imelästi käsiäänki, mutta mikäs siinä jos niillä on hauskaa.



Ruokailun jälkeen lähdettiin hakemaan rusketusta, jonka ansioista muistinki että mun pitää hankkia Oliverille vähän, hm, asiaankuuluvammat uimahousut. No, ainakin värisilmä oli kohallaan - uikkarit melkeen maastoutuu pyyhkeeseen.



Rusketusta ei saanut kumpikaan, eikä onneks palanukkaan. Cleve päätti mennä tylsästi huoneeseen homehtumaan (vauvankanto ei oo mikään helppo harrastus) kun sillä aikaa Oliver nautti täysin siemauksin Twikkii-saaren merielämyksestä. Jos mä saisin valita kumman kanssa menisin lomalle... *Osoittaa Oliveria*
Cleve: FU D: No, mun sinko on joka tapauksessa isompi ku Oliverin!
...... Ylimääräistä informaatiota, hrrr.




Cleve onki oikeen loistava pari Oliverille: molempien henkinen ikä lähentelee miinuspuolta.
Oliver: Myönnä, kyllä säki ny hiekkalinnoja teet D:
I ain't hearing!



Mikä hupi hiekkalinnasta on, jos sen päälle heti hyppää? Whatever, sunhan se hiekkalinna onki. Pidä hauskaa.




Yritän samaan aikaan löytää jotai hottiksia seuraaville sukupolville, mutta (kaikkea muuta kuin) yllätys yllätys! Ainoat herrat mitä löydän, on ikäkriisistä kärsivät papparaiset. Oli kolmaskin, mutten tajunnu ottaa kuvaa. Oh friggen fantastic!



Mutta hei, onhan täällä tämmöinen namupala! Lähetä terveisiä veljelles mopsille.



Oliver ei kuitenkaan välitä, vaan herra ilahtuu pelkästään siitä, että täällä edes ON alle 60 ikäisiä miehiä ja juoksee juttelemaan.
Oliver: "Sä oot just sen näkönen et sä voisit olla ennustaja! Mitä mulle tapahtuu huomenna?"
Mopsin veli: "... Painu helvettiin."
Näköjään kaikki koirat ei oo mukavia.



Niinpä, myöskin uupuneena, Oliver kapus sänkyyn Clevensä viekkuun ja voimme ilolla todeta, että ainakin ollaan saavutettu tänään paljon! Kuten... ... ... rikkinäinen hiekkalinna! On sekin jotain, uskokaa pois! ... *Lyö päätään näppäimistöön*

ehkä seuraava päivä sujuu paremmin, kenties. jatkoa tulee varmasti pian, ku sain peli-innon loman takia vähän toimimaan taas :------)